Vastine pääkirjoitukseen: Farmasiassa tieto voi lisätä tuskaa

by Samuel

Pharmaca Studentican päätoimittaja Kauri Laine toteaa lehden 1/16 pääkirjoituksessa, että farmasiassa tieto ei lisää tuskaa. Laine kuvailee tekstissään tilanteita, joissa puolituttujen väliset keskustelut farmasian opiskelusta johtavat tyypillisesti keskusteluun asenteista lääkkeitä ja lääketeollisuutta kohtaan. Laine ihmettelee, mikä saa juuri kyseisen aiheen pulpahtamaan päällimmäisenä mieleen lääkkeistä puhuttaessa, ja pitää kysymystä lääkkeiden suhteen absurdina.

Tarjoudun avuksi pohtimaan muutamaa potentiaalista tuskan lähdettä:

I. Lääketeollisuuden toimijoiden, ns. ”big pharman”, kuten muidenkin teollisuuden alojen tavoitteena on tavallisesti tuottaa voittoa omistajilleen. Se ei ole kulissien takaista toimintaa, vaan pikemminkin kriittisin toimintaa ohjaava tekijä. Tästä perspektiivistä on helppo ymmärtää se valtava määrä salattuja tuloksia, kieroa markkinointia ja muita lääketeollisuuden kepulikonsteja, jotka ovat vuosien mittaan paljastuneet. Lääketeollisuuden toimijat kärsivät sanktioista lähes jatkuvasti, mainittakoon vaikkapa Johnson & Johnsonin vuonna 2013 maksama 2,2 miljardin dollarin sovitteluraha Risperdalin epäasiallisesta markkinoinnista.

II. Lääkeaineiden vaikutusmekanismien tunteminen yhtään tietotippaa syvemmällä tasolla voi olla vavisuttava kokemus. Ymmärrys avautuu sille, että lääketeollisuudella, lääkäreillä, farmasisteilla saati tutkijoilla ei ole useinkaan mitään käsitystä lääkkeen biokemiallisten vaikutusten kirjosta – eikä niiden ympäristövaikutuksista. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii masennuksen lääkehoito: masennuslääkkeitä on kehitetty 1960-luvulta lähtien valtava määrä, mutta vieläkään ei tunneta niiden masennusta lievittävää vaikutusta. Vasta viime vuosina on alettu ymmärtämään, että esimerkiksi 1980-luvulla markkinoille tupsahtaneella fluoksetiinilla on vaikutuksia aivojen muovautuvuuteen ja potentiaalisesti merkittäviäkin haitallisia vaikutuksia ympäristössä, jonne sitä jätevesien mukana päätyy.

III. Apteekin harjoittaman liiketoiminnan tavoitteena on myydä lääkkeitä ja tuottaa voittoa, vaikkakin apteekkitoimintaan liittyy myös yhteishyödyllisiä tavoitteita ja velvoitteita. Farmasisti toimittaa lääkkeitä ja toimii siten lääketeollisuuden ja potilaan välisessä rajapinnassa. Vaikka farmasistit eivät pääasiassa ole tekemisissä lääkkeiden määräämisen kanssa, on farmasistilla merkittävä vaikutus lääkemyynnin toteutumisessa ja etenkin itsehoitovalikoiman kohdalla lääkkeiden kulutuksen sääntelyssä. Valitettavan harva farmasisti ymmärtää, että apteekkien itsehoitovalikoimasta huolestuttavan suuri osa tuotteista on tieteellisen tiedon valossa toimimattomia.

Oppi ei ehkä kaada ojaan, mutta tiedolla on potentiaalia lisätä tuskaa. Tietoa on tänä päivänä liikkeellä valtava määrä, ja siitä kaikesta vain murto-osa on tuotettu tieteellisin menetelmin. Ja tieteellisestäkin tiedosta osa on joko virheellistä tai räikeimmissä tapauksissa jopa suoranaisesti vääristeltyä. Toisaalta, myös tiedon ja ymmärtämisen välillä on kuilu, jonka ylittäminen vaatii usein yksilöltä pitkien aikajänteiden kuluessa tapahtuvia sisäisiä prosesseja. Voisikin ehkä ajatella, että rajoitettu määrä tietoa antaa levollisen kuvan tiedon luonteesta suhteessa tuskaan, mutta ylimäärä tietoa ja siitä syntyvä ymmärrys tietämättömyydestä synnyttää tuskaa.

Kuten tunnettu sokraattinen lause toteaa: ”tiedän vain sen, etten tiedä”.

Samuel Kohtala
Proviisori, tohtorikoulutettava
www.signatura.fi