Levo kuin levo – lääkkeisiin suhtaudutaan holtittomasti

by Samuel

Aamulehden toimittaja Minna Ala-Heikkilä kuvaa kolumnissaan ”Pana kuin pana – sama kai se?” tilannetta, jossa hän etsii kuumeesta kärsivälle lapselle lääkettä kodin lääkekaapista – käteen osuvat sekä itsehoitotuote Panadol että reseptillä määrättävä pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttava kolmiolääke Panacod. Sattumalta Ala-Heikkilä päätyy valitsemaan Panadolin, ja lopulta päivittelee kolumnissaan, kuinka lääkärit eivät varoita kipulääkkeiden vaaroista.

Tapaus kuvastaa hyvin yleistä välinpitämättömyyttä lääkehoitoja kohtaan. Lähtökohtaisesti reseptilääkkeet ovat henkilökohtaisia, eikä niitä tule perheenjäsenten kesken jakaa. Lääkeinformaatiostakaan ei pitäisi olla pulaa. Sitä tarjoavat Suomessa lääkärien lisäksi myös apteekkien farmaseutit ja proviisorit, mutta valitettavan usein ihmisiä ei informaatio kiinnosta. Mikäli suullisesti välitetyltä tiedonannolta onnistuu välttymään, tai se ehtii unohtua, löytyy pakkauksista vielä pakkausselosteet, joissa kerrotaan kaikki tarvittava lääkkeen turvalliseen käyttöön. On erittäin suositeltavaa lukea lääkepakkauksen seloste, mikäli valmiste ei ole tuttu. Esimerkiksi Levocetirizin ja Levozin eivät sisällä samaa lääkettä, vaikka nimet samoin kirjaimin alkavatkin.

Opioidipohjaisten kipuläkkeiden käyttö on Suomessa hyvin kontrolloitua, ja tiukoista linjoista kiinni pitäminen on tärkeää. Vielä tärkeämpää olisi kuitenkin kiinnittää huomiota lääketietoisuuden kasvattamiseen, sillä kansainvälisten tutkimusten mukaan vain joka kolmas potilaista ottaa lääkkeensä lääkärin määräysten mukaan. Lääkkeiden virheellinen käyttö aiheuttaa mittavia yhteiskunnallisia kustannuksia, jotka olisivat suurelta osin vältettävissä.

Samuel Kohtala, proviisori
Niko Lindholm, lääketieteen lisensiaatti