Tulevaisuuden tekijät

by Samuel

Teksti on julkaistu aiemmin Yliopiston farmasiakunnan MDS-lehdessä 3/2018

Viime aikoina keskustelu digitalisaatiosta, robotisaatiosta, tekoälystä ja yhteiskuntaa ympäröivästä nopeasta teknologisesta murroksesta on kiihtynyt entisestään. Iso osa futuristisista visioista lentävine autoineen, aivo-tietokone-rajapintoineen ja mielen digitointeineen lienee kuitenkin vielä kaukana nykyteknologian ulottumattomissa. Toisaalta jo nyt kaduilla vilistää itseohjautuvia autoja ja monien apteekkien lääkelogistiikkaa hoitavat varastorobotit. Jotkut rohkenevat jopa puhumaan automaattimetrosta. Ihmisillä on tapana yliarvioida lyhyen aikavälin muutoksia, että aliarvioida pitkän aikavälin teknologisia mullistuksia.

Selvää on kuitenkin se, että tietotekniikan kypsyminen täyteen potentiaaliinsa muuttaa maailmaa – pysymmekö me farmasistit mukana kehityksessä? Tulevaisuuden lääketieteen visioita on hahmoteltu muun muassa viime vuonna päättyneessä Lääkäriliiton Lääkäri 2030 –hankkeessa(1). Hankkeen osana järjestetyn tulevaisuusverstaan muistiossa mainitaan muutostrendeinä tiedon lisääntyminen, omahoidon merkityksen kasvaminen ja potilaan roolin vahvistuminen. Sen yhteydessä puhutaan muun muassa valmentajalääkäreistä, joiden tulevaisuuden tehtävänä on valmentaa henkilöjä tai yhteisöjä terveyden ylläpitämisessä, terveysriskien hallinnassa ja omahoidossa. Terveystiedon massiivinen lisääntyminen tulee myös tarvitsemaan tulkkeja. Palvelujärjestelmän uudistaminen nähdään välttämättömänä, ja uudistuksen suunnan kohdistuvan tulevaisuuden – ei tämän päivän – tarpeeseen.

Farmasialla Apteekkariliitto on julkaissut Uusi APTEEKKI -raportin(2), siinä nostetaan esiin muun muassa ehdotuksia kausi-influenssarokotuksista apteekissa, terveyspisteistä parantamassa terveyspalveluiden saatavuutta, lääkehoidon aloituspalvelusta sekä reseptilääkkeiden verkko-ostamisen helpottamisesta. Suunta on oikea ja kaikki ovat relevantteja kehityskohteita, mutta onko kyse todella uudesta apteekista?

Lääkäriliiton silloinen toiminnanjohtaja Heikki Pälve kirjoitti lääkärilehden pääkirjoituksessa(3) 13/2015 osuvasti lääkärien muuttuvasta toimenkuvasta – kuinka jo vuonna 2030 moni asia terveydenhuollossamme on toisin. Pälve kuvaa kirjoituksessaan, kuinka potilaiden kyky hyötyä hoitonsa mahdollisuuksista eriytyy, kun vastuu siirtyy enemmän potilaalle itselleen ja henkilökohtainen ennaltaehkäisy mahdollistuu. Pälveen mukaan tulevaisuuden lääkäriä tarvitaan paitsi perinteisenä diagnosoivana parantajana, mutta myös hoidon ohjaajana ja opastajana tai potilaan valmentajana.

Otetaan esimerkki menneestä maailmasta ja kehittyneestä teknologiasta. Noin kaksi tuhatta vuotta sitten hissit eivät kulkeneet itsekseen, vaan niitä kuljettivat tarkkaavaisesti ihmiset – ensin vetämällä köysiä tai kääntämällä käsivinttureita. Nykyaikaisen hissin kehittyminen tapahtui kuitenkin vasta 1700-1800-luvuilla, pitkälti rakennusmateriaalien kehittymisen ja höyryvoiman valjastamisen ansiosta. Näitä varhaisia hissejä operoivat hissinkuljettajat, joiden tehtävänä oli nimensä mukaisesti kuljettaa ihmisiä ylös ja alas – tunnista toiseen ja läpi koko päivän. Hississä sijaitsi vipu, jolla säädettiin kulkusuunta, mutta ammattitaitoa vaati myös hissin täsmällinen pysäyttäminen asiakkaiden toiveiden mukaisessa kerroksessa. Tässä suhteessa hissimies toimi asiakaspalvelijana: otti toiveita vastaan, toteutti niitä ja neuvoi asiakkaita siitä, oliko hissistä noustaessa kynnys askellettavana ylös vai alaspäin. Koska hissi harvoin pysähtyi täysin täsmällisesti kerroksen tasanteelle, oli huomautuksella käytännön kannalta tärkeä merkitys.

Tekniikan kehittyessä hissin toimintaa alettiin ohjaamaan yhä enemmän automatisoiduilla mekaanisilla laitteilla, jotka vähensivät hissinkuljettajien ammattitaidon vaatimuksia. Hissit alkoivat pysähtyä koneellisen täsmällisesti oikeissa kohdissa, ilmoittivat kerrostiedot itsenäisesti ja ennen pitkää jättivät hissinkuljettajat vaille töitä. Tänä päivänä hissien liikettä ohjaavat algoritmit, jotka takaavat optimaalisen liikenteen sujuvuuden.

Apteekkialan historia ulottuu hissien tavoin kauas menneisyyteen. Apteekkien päätehtävä oli pitkään lääkkeiden valmistamisessa, mutta nykyisin valmistuksen hoitavat pääasiassa tehtaat ja koneet. Tehdasvalmisteisten lääkkeiden tuloa seuranneessa apteekkialan murroksessa etsittiin keinoja muuttuneen työnkuvan paikkaamiseen. Etenkin 1970-luvun alussa käytiin kiivasta keskustelua lääkeneuvonnan tarpeellisuudesta osana farmasistien ammattitaitoa(4). Sen myötä tehtiin myös muutoksia koulutukseen. Muun muassa farmakologian, biofarmasian sekä anatomian ja fysiologian ymmärtämistä pidettiin tärkeänä lääkkeiden vaikutusten ymmärtämiseksi, ja farmakologia lisättiinkin peruskoulutuksen pääaineeksi vuonna 1973. Myös sosiaalifarmasian opettaminen nähtiin tarpeellisena yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen lisääntyessä. Koulutusmuutoksia päästiin kokeilemaan käytännössä, kun vuonna 1983 asetettiin apteekeille lakisääteinen velvoite lääkeneuvontaan – aiempi kielto muutettiin informaatiovelvoitteeksi. 1990-luvulla lääkeneuvonta vakiintui osaksi farmasistien roolia ja sitä pyrittiin kehittämään myöhemmin muun muassa Tippa-projektin avulla. Tietotippa tarjoaakin tänä päivänä farmasistille asiakkaan kannalta olennaisimman lääketiedon suoraan tietokoneen ruudulle. Iso osa nykyfarmaseutin työpanoksesta kuluu sen sijaan lääkekorvausjärjestelmän ja hintaneuvonnan parissa.

Kuinka pitkä askel on siihen, että verrattain mekaanisen ja itseään toistavan lääketoimitusprosessin voi hoitaa täysin koneellisesti? Annammeko alamme loppujenkin ammattiroolien karata ja hävitä koneelle vai toimimmeko muutoksen virrassa niin, että säilymme tarpeellisina? Mitä on se koulutus ja osaaminen, jota tulevaisuuden farmasisti tarvitsee?

Alat ja työpaikat jotka häviävät uuden murroksessa eivät koskaan palaa takaisin. Kapitalismin hengessä halvempi, nopeampi ja luotettavampi ratkaisu on itsestäänselvyys. Farmasialla olemme tottuneet puolustamaan asemiamme poteroista käsin, mutta kun maailma muuttuu ympärillä, se ei ehkä riitä. Meidän tulisikin sekä ajatusten että toimenpiteiden tasolla liikkua kohti tulevaisuuden farmasiaa.

Tätä tehtävää tukemaan Yliopiston farmasiakunta on järjestämässä tiistaina 30.10. farmasian alan tulevaisuutta käsittelevän keskustelutilaisuuden Käärmeenpesällä (ilmoittautumislinkki). Toivotan kaikki aiheesta kiinnostuneet lämpimästi tervetulleeksi mukaan ideoimaan tulevaa. Heikki Pälveen sanoin: ”Tulevaisuuden ennustaminen on tulevaisuuden tekemistä”.

Kirjallisuutta:

1. https://laakari2030.fi/
2. http://www.apteekkariliitto.fi/uusiapteekki.html
3. http://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/loskainen-tulevaisuus-laakareilla/
4. Vainio, Kirsti: Lääkeneuvonnan kehittäminen suomalaisissa apteekeissa. Kuopion yliopiston julkaisuja A. Farmaseuttiset tieteet 78. 2004. 133 s. ISBN 951-781-296-5.

Samuel Kohtala
Yliopiston farmasiakunnan kuraattori
Proviisori, väitöskirjatutkija HY